Monet varmasti muistavat vuosituhanteen vaihteessa kovassa huudossa olleen Kiss FM:n -chattipalvelun, joka oli tuolloin the shit, ennen varsinaisia deittisivustoja ja kaiken maailman sydämensärkijä-Tindereitä.

Muistan istuneeni koulun tietokoneluokassa kissfm:n treffikanavalla. Koulupäivä oli jo päättynyt, mutta päätin jäädä hetkeksi chattailemaan, itselläni kun ei tuolloin vielä ollut kotona internettiä, olinhan henkeen ja vereen konsolimies ja tietokoneet joiden kyljessä ei lukenut "Commodore 64" olivat tyhmiä vekottimia kaikki tyynni.

Tapasin chatissa tytön joka asui samassa kaupungissa kuin minä itse. Jonkin aikaa kirjoiteltuamme päätimme tavata vielä samaisena iltana. Tuolloin (kuten nykyäänkin) olin arka käymään treffeillä tai ylipäätään tapaamaan tyttöjä joita en tuntenut entuudestaan. Päätin kuitenkin rohkaista mieleni ja soveimme tapaamisen videovuokraamo Makuunin eteen tunnin kuluttua ja vaihdoimme myös puhelinnumeroita siltä varalta, että toinen ei pääsisikään paikanpäälle. [Miten videovuokraamot pysyvät pystyssä vielä tänäkin päivänä on minulle täysi mysteeri.]

Muistan seisoneeni Makuunin ulkopuolella sydän tavallista nopeampaa hakaten. Ovathan treffit ja tyttöjen tapaaminen ylipäätään aina normista poikkeava, jännittävä tapahtuma. Näin kahden tytön kävelevän kauempana minua kohti. Chatissa tyttö oli kertonut koko nimensä ja vaikken tämän kanssa ollut koskaan kasvotusten jutellut, jostain kaukaa jotain kautta tiesin miltä tyttö näyttää. Kun kaksikko lähestyi, näin toisen näistä olevan tyttö jonka kanssa olimme sopineet tapaamisen.

Valmistauduin laittamaan hymyn huulilleni kunnes aloin kuulla kikatusta. Tytöt lähestyivät ja kuulin kikatuksen entistä kovempaa. Tytöt katsoivat minua suoraan silmiin, mutta sen sijaan että olisivat pysähtyneet esittelemään itsensä, nämä jatkoivat matkaansa ohitseni ja vieressäni olevasta Makuunin ovesta sisään. Kikatus vaimeni. Kului lyhyt tovi ja tajusin että tytöt olivat astuneet samantien toisen sivustan ovesta ulos koska kikatus jatkui taas mutta tyttöjä ei näkynyt.

Teini-ikäiseen sydämeeni oli isketty Kikattelun Tikari. Hetken päätäni pyöriteltyäni, lähdin alahuuli vapisten kävelemään kohti keskustaa, jotta pääsisin kotiin mahdollisimman nopeasti. Linja-autoon istahdettuani sain tekstiviestin oharit tehneeltä tytöltä. Viestissä luki: "sori en päässytkään tapaamaan sua. Ja mulla on nyt sen verran kiireitä että ei mulla ole aikaa poikaystäville". Yritin säilyttää vähäisetkin omantunnonrippeeni vastaamalla: "ei se mitään. En mäkään päässy tulemaan sinne Makuunille. Piti jäädä kotiin lukemaan kokeisiin".

Pikkupojasta saakka olen ollut tietoinen tosiseikasta, että ulkonäköni ei ole vahvuuteni (olenhan aina ollut pullukka ja koulun hiihtokisoissa parhaimpina päivinäni toiseksi viimeinen) ja olen aina yrittänyt kompensoida esteettisiä puutteitani huumorilla, olemalla kohtelias ja yksinkertaisesti "hyvä jätkä".

Mutta tuona iltana rivien välistä ISOILLA kirjaimilla kirjoitetun tekstin ymmärtäminen teki erityisen kipeää. Onneksi nykyään naiset joiden kanssa lähden treffeille ovat sen verran fiksuja, että juovat kahvikupposen loppuun ennen kuin ilmoittavat "oli kiva tavata ja kaikkea hyvää jatkossa mutta et ole ihan sitä mitä haen". Vaikka monet epäonnisista tapaamisista tyttöjen/naisten kanssa tapahtuivat "kun oltiin nuoria", niin jättävät ne aina jälkensä. Tämä on vain yksi monista tapahtumista minkä takia itsetuntoni ei ole vahvimmasta päästä vielä tänäkään päivänä.

Jatkoa seuraa jos yhdenkin kommentin joku rustaa :)

-Epäonninen sinkkumies